Alumnien kertomaa
Aino
Steiner-koulusta sain eväät kriittiseen ajatteluun, luovaan ongelmien ratkaisuun ja erilaisten ihmisten asemaan asettumiseen. Muun muassa se, että vihot tehtiin itse auttoi pysähtymään isojen kokonaisuuksien ääreen ja jäsentämään niitä.
Olen toiminut viimeiset kymmenen vuotta politiikassa eri rooleissa. Aloitin paikallistoiminnassa edeten Vaasan kaupungin valtuustoon ja hallitukseen. Muutto Espooseen vei minut ensin Espoon ja Länsi-Uudenmaan valtuustojen varajäseneksi ja nyt toimin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuutettuna. Palkkatöitä olen tehnyt elokuva-alalla ja sosiaalialalla. Nyt toimin Lastensuojelun Keskusliitossa hankekoordinaattorina, asiantuntijatehtävissä.
Tie ammattiuralla ei ole ollut suoraviivainen ja oman paikan löytäminen on vienyt oman aikansa. Aina on kuitenkin ollut sellainen tunne, että se paikka löytyy. Ehkä jo kouluaikana löydetyt ystävyyssuhteet ovat kannatelleet vaikeissakin paikoissa ja auttaneet uskomaan unelmiin.
Aleksi
Kävin Steiner-koulun vuosina 1988–1997. Oma kokemukseni siitä on selkeä: se ei määrittänyt minulle yhtä valmista polkua, vaan antoi valmiuden rakentaa omani.
Koulussa opin katsomaan asioita kokonaisuuksina. Tämä taito on ollut merkittävä voimavara myöhemmässä elämässäni ja työssäni. Erityisesti pedagogisessa työssä kokonaisuuksien ymmärtäminen on keskeistä. Opettajana pyrin näkemään opiskelijan kokonaisuutena, en vain yksittäisenä suorituksena tai arvosanana. Ajattelen, että oppiminen ei ole vain tekninen suoritus, vaan osa ihmisen laajempaa kehitystä.
Vaihdoin aikuisiällä alaa. Siirtyminen ravintola-alan yrittäjyydestä tekniikan pariin ja edelleen opetustyöhön ei ollut pieni muutos. Uudelle alalle siirtyminen vaati kykyä hahmottaa iso kuva, oppia systemaattisesti uutta, sietää epävarmuutta ja ratkaista ongelmia luovasti. Juuri kokonaisuuksien ymmärtäminen, ajattelun joustavuus, luovuus ja pitkäjänteisyys antoivat minulle erinomaiset työvälineet tähän muutokseen. En lähtenyt liikkeelle tyhjästä, vaan hyödynsin aiemmin rakentunutta ajattelun perustaa.
Suoritin automaatiotekniikan insinööritutkinnon (AMK) ja myöhemmin ammatillisen opettajankoulutuksen. Tällä hetkellä työskentelen ammatillisena opettajana sähkö- ja automaatioalalla Seinäjoella. Oma polkuni on kulkenut yrittäjyydestä automaatioasentajaksi ja siitä opettajaksi.
Uskon, että Steiner-koulu tuki ajattelun joustavuutta, luovaa ongelmanratkaisua, itsenäistä ajattelua ja kykyä yhdistää tekninen ja inhimillinen näkökulma – taitoja, joista on ollut konkreettista hyötyä sekä insinööriopinnoissa että opetustyössä.
Yksi tärkeimmistä asioista, jonka koen saaneeni Steiner-koulusta, on rohkeus esittää kysymyksiä ja ajatella itsenäisesti. Tämä ei tarkoita irrallisuutta, vaan kykyä pohtia, perustella ja muodostaa oma näkemys. Juuri tätä tarvitaan teknisellä alalla, opetustyössä ja oikeastaan kaikkialla elämässä.
Alexandra
Sydämellinen kiitos Vaasan steinerkoululle, jossa kasvoin ihmiseksi luokat 1–9. Vaihdoin IB-lukioon osittain siksi, että halusin todistaa vääräksi sen vähättelyn, jota Steineristä joskus kuuli. Pärjäsin Steinerkoulun eväillä IB:ssä, yliopistossa, Lontoon finanssimaailmassa ja sittemmin 17 vuotta tanskalaisessa pankissa. Nyt toimin instituutioasiakasvastaavana varainhoidossa sekä Suomen varainhoidon koordinaattorina. Rakastan työtäni, jossa jokainen päivä on erilainen. Saan tehdä töitä sivistyneiden kollegoiden ja älykkäiden asiakkaiden kanssa – jatkuvasti oppien ja kehittyen.
Minua on aina ajanut eteenpäin ajatus paremmasta huomisesta. Se tarkoittaa minulle sitä, että pyrin joka päivä kehittämään itseäni, prosesseja ja toimintatapoja edes vähän paremmiksi. Siksi lisähaaste koordinaattorin roolissa on ollut mahtava ja innostava askel.
Steinerkoulusta sain mukaani rohkeuden olla omanlainen, tietynlaisen luovuuden sekä laajan ymmärryksen erilaisista ihmisistä. Ehkä juuri ne ovat olleet suurimpia vahvuuksiani myös finanssialalla.
Ilmoitin oman lapseni steinerkouluun jo synnytyslaitoksella – niin vahva luottamus minulla on siihen pohjaan, jonka itse sain. Pääkaupunkiseudun logistiikka ei ole vielä mahdollistanut siirtymää, mutta toivo elää.
Sain koulusta myös elinikäisiä ystäviä ja ihmeellisen yhteyden koko luokkaan, joka näkyy siinä, että tavatessamme olemme ihan kuin ysillä – vaikka välissä olisi kulunut vuosikymmeniä. Kaiken kaikkiaan olen hyvin kiitollinen kasvatuksesta, joka opetti ajattelemaan itse, seisomaan omilla jaloilla ja uskomaan siihen, että oma polku kantaa.
