Kävin Steiner-koulun vuosina 1988–1997. Oma kokemukseni siitä on selkeä: se ei määrittänyt minulle yhtä valmista polkua, vaan antoi valmiuden rakentaa omani.
Koulussa opin katsomaan asioita kokonaisuuksina. Tämä taito on ollut merkittävä voimavara myöhemmässä elämässäni ja työssäni. Erityisesti pedagogisessa työssä kokonaisuuksien ymmärtäminen on keskeistä. Opettajana pyrin näkemään opiskelijan kokonaisuutena, en vain yksittäisenä suorituksena tai arvosanana. Ajattelen, että oppiminen ei ole vain tekninen suoritus, vaan osa ihmisen laajempaa kehitystä.
Vaihdoin aikuisiällä alaa. Siirtyminen ravintola-alan yrittäjyydestä tekniikan pariin ja edelleen opetustyöhön ei ollut pieni muutos. Uudelle alalle siirtyminen vaati kykyä hahmottaa iso kuva, oppia systemaattisesti uutta, sietää epävarmuutta ja ratkaista ongelmia luovasti. Juuri kokonaisuuksien ymmärtäminen, ajattelun joustavuus, luovuus ja pitkäjänteisyys antoivat minulle erinomaiset työvälineet tähän muutokseen. En lähtenyt liikkeelle tyhjästä, vaan hyödynsin aiemmin rakentunutta ajattelun perustaa.
Suoritin automaatiotekniikan insinööritutkinnon (AMK) ja myöhemmin ammatillisen opettajankoulutuksen. Tällä hetkellä työskentelen ammatillisena opettajana sähkö- ja automaatioalalla Seinäjoella. Oma polkuni on kulkenut yrittäjyydestä automaatioasentajaksi ja siitä opettajaksi.
Uskon, että Steiner-koulu tuki ajattelun joustavuutta, luovaa ongelmanratkaisua, itsenäistä ajattelua ja kykyä yhdistää tekninen ja inhimillinen näkökulma – taitoja, joista on ollut konkreettista hyötyä sekä insinööriopinnoissa että opetustyössä.
Yksi tärkeimmistä asioista, jonka koen saaneeni Steiner-koulusta, on rohkeus esittää kysymyksiä ja ajatella itsenäisesti. Tämä ei tarkoita irrallisuutta, vaan kykyä pohtia, perustella ja muodostaa oma näkemys. Juuri tätä tarvitaan teknisellä alalla, opetustyössä ja oikeastaan kaikkialla elämässä.